Hovinsalon
Kalaruoan Ystävät Facebookissa
- -
 

Kirjaudu sisään:      

Liity tiedotteiden postituslistalle  

 
 
 • Vko 12, 2004. Madeirakuulumisia, Muikea muikkusardiini   • Vko 13, 2004 Kirjolohella menee huonosti   • Vko 14, 2004 Ahvenanmaan kalankasvatuksen ahdinko   • Vko 15, 2004, Porolle EU-nimisuoja?   • Vko 16, 2004 Kalakauppa on luottamuskauppaa   • Vko 18, 2004 Hauskaa Vappua, Sippivallut (Vappusillit)   • Vko 19, 2004 EU-nimisuojat järvikaloille...   • Vko 21, 2004 Muikea muikkusardiini   • Vko 23,2004 Suomen makeat vedet, Lahnahyytelö   • Vko 24, 2004 Kuningas lohi   • Vko 25, 2004 Kalaverkkojen ikä   • Vko 26, 2004 Tullutta postia   • Vko 27, 2004 Erkki Pulliaisen kirjoitus ja Sienihauki   • Vko 28, 2004 Vapaa-ajan kalastus   • Vko 29, 2004 Ukonilma järvellä, Graavisäyne   • Vko 30, 2004 Kala kadoksissa, Kantarellikuhaa   • Vko 31, 2004 Ari Vauhkonen, Nykälän kosket   • Vko 32, 2004 Wiljam Pyy ja Piparjuurihauki   • Vko 33, 2004 Korjaus rapujen keitto-ohjeeseen   • Vko 34, 2004 EU-nimisuojaus   • Vko 35, 2004. Ei merta edemmäs kalaan, Saalispäiväkirja   • Vko 36, 2004 Wiljamin kalareissu. Näykkään kuhapata   • Vko 37, 2004 Saalispäiväkirja Kyyvedeltä Haukivuorelta.   • Vko 38, 2004 Suomen muikku (EU), osa I   • Vko 39, 2004 Suomen esihistoriallinen aika   • Vko 44 , 2004 Muikun kalastusmenetelmät   • Vko 40, 2004 Soppatykki Helsingin kauppatorilla   • Vko 41, 2004 Hapansilakka- Surströmming   • Vko 42, 2004 Norjalainen lohi Suomessa   • Vko 43, 2004 Bouillabasse   • Vko 45, 2004 Suomen kalatalous, tullutta postia   • Vko 45, 2004. Muikun savustus   • Vko 46, 2004 Suolaista vettä Tanskan salmista   • Vko 46, 2004. Muikun kalastusmenetelmät (jatko-osa),   • Vko 47, 2004 Kalan suolaus, EU-nimisuojausjärjestelmä   • Vko 48, 2004. Fish and chips, Muheva makrillipannu   • Vko 51, 2004. EU-nimisuojahakemuksen tilanne, jäsenprofiili 

Vko 41, 2004 Hapansilakka- Surströmming


Suomen Kalaruoan Ystävät ry. KALARUOKAVERKKO
Vko 41

--------------------------------------------------

Emme ehtineet valmistella tähän tiedotteeseen Suomen muikku otsakkeella työn alla
olevaa EU hakemusta. Sen sijaan ruotsalaiset hakevat nimisuojaa silakalle ja
tiettävästi silakasta valmistettavalle, heidän mielestään perinteiselle
hapansilakalle. Lukekaa tarkkaan seuraava tositarina sillä siihen sisältyy
opetus.

--------------------------------------------------

OSKARIN HAPANSILAKAT

Tässä Heikki sinulle ja muille kalaruoan ystäville puheena ollut tarina
neljän surströmming- silakkapurkin matkasta Suomeen:

Finnairin kone lasketuu Arlandaan. Kostea lämmin elokuinen iltapäivä syleilee
kuin pehmut savusaunan löyly. Matka jatkuu kohti Upsalaa, kaupungin hienoimpaan
hotelliin, Logiikan ja Tieteenfilosofian XI maailmankongressiin.
On aika tutustua kongressin tieteelliseen ohjelmaan, ympäristöön unohtamatta
hotellihuoneeni minibaaria. Vastaanoton pitkä ruotsalainen vaaleaverikkö,
joka aikaisemmin oli toivottanut minut tervetulleeksi, näpelöi tietokonetta
etsiäkseen minulle kohtuuhintaista perinneruokaravintolaa.
- Tarjotaanko niissä hapansilakoita?
Hetkeksi naisen kasvoille tulee selittämätön, hieman outo ilme.
- Odottakaa hetkinen, herra hyvä. Tiedustelen kolleegaltani, kaunotar sanoo
ja poistuu.
- Kiitos, mutta voiko hapansilakkaa sitten ostaa täältä Upsalasta, kysyn
saadessani kuulla, että kyseistä herkkua nautitaan vain määrättyinä
viikkoina hyvin erikoislaatuisissa ruokaravintoloissa.
- Tuedustelkaa kauppahallista.
Kiitän ja teen lähtöä.
-Mutta herra, herra kiltti! Älkää syökö niitä hotellihuoneessa! Älkää
avatko, avatko purkkia hotellihuoneessa, nainen parahtaa perääni.


--------------------------------------------------


Kauppahalli on avara ja miellyttävän viileä. Iltapäivän aurinko siivilöityy
kauniisti korkealle holvatuista ristikoiduista ikkunaruuduista. Myyntitiskit
pursuavat tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juureksia….Tuoksu on herkullinen,
houkutteleva ja hurmaava, väriloisto uskomaton.
Kalatiskejä on useita, toinen toistaan upeampia. Niistä kustakin lähtee
miellyttävä tuoreen kalan tuoksu ja näen sadunomaisen värikirjon, vihertävän
punaisesta ruosteisen hopeaan ja ties mitä. Vaan kalasäilykkeitä ei näy.”Pelle
ja Siv Svensson, myydään vain ensiluokkaisinta kalaa ja kalatuotteita” Mahtavatko
olla pariskunta, tuumailen mielessäni, kun nainen kääntyy puoleeni ja kysyy,
- Mitähän herralle saisi olla?
- Hmm…Tuota…Onkohan teillä hapansilakoita?
-Javisst, Siv tokaisee ja vaihtaa merkitsevän katseen Pellen kanssa. Montakohan
purkkia herralle saisi olla?
- Ottaisinkohan kolme…
- Ottakaa neljä, saatte neljännen kaupan päälle.
Siv katoaa samantien kylmiön valkoisen oven taaakse ja palaa neljän kalapurkin
kanssa.Hän tuikkaa purkit pika-pikaa vihertävään, paperinohueen muovikassiin.
Maksan ja otan kassin.
- Tuota….Saahan näitä viedä Suomeen?...Siis lentokoneessa?
- Javisst saa. Ne ovat ensiluokkaisia kalasäilykkeitä! Älkää antako purkkien
hapettumien häiritä, se kuuluu asiaan. Se osoittaa, että kala on kypsää, Pelle
puuttuu keskusteluun.


--------------------------------------------------


Viileän kauppahallin jälkeen ulkoilma tuntuu ahdistavan kostealta. Kuin olisi
kävellyt valtavassa terraariossa. Poikkean miellyttävän näköiseen baariin.
Baarissa on kourallinen nuhjaantuneita, nuokkuvia ihmisiä. Istun, asetan
kalakassin pöydälle ja katselen purkkeja. ”Oskars surströmming”, kertoo
nuhjuinen etiketti. Purkit ovat turvoksissa. Ne muistuttavat tennispalloja
ja niiden pintaa peittää miltei kauttaaltaan oranssinruskea täplitys.
Jumankikka! Serkkuni etunimethän ovat Pentti, Richardt, Oskar! Mehän kutsumme
Penan perhe meille kylään ja alkupaloiksi tarjotaan hapansilakkaa ja
akvaviittisnapseja! Joo. Tunnen hauskuuden sekaista ylpeyttä ideastani.
Siemaisen olutta ja menen vessaan.
Palattuani baarissa on käsin kosketeltavan hidan tunnelma. Puheensorina on
vaiennut. Kaikki tuijottavat minua. Pöydässä tunnen lievän, etovan hajun.


--------------------------------------------------


Lauri ja Jyrki ryntäävät hotellihuoneeseeni. He ovat laitoksen jatko
opiskelijoiden terävimpään kaartiin kuuluvia lisenssiaatteja.
- Sulla on minibaari. Tarjoa kaljat!
Lauri menee kaapille.
-Jumalauta! Täällä haisee, hän tokaisee, oot näemmä hankkinut surströmmingiä.


--------------------------------------------------


Tapaan Jyrkin ja Laurin aamiaisella. Kaikilla tuntuu olevan hieman sikunainen
olo.
- Saakohan niitä surströmmingeneitä kuljettaa lentokoneessa, pohdiskelen.
- Eiks se oo niin, että kaikki mikä ei oo kiellettyä, on sallittua, Lauri
toteaa.
- Joo, mutta lentokoneen ruumassa on aikamoinen paineen vaihtelu, Jos ne
purkit räjähtää…
- Joo, mutta matkustamo on hyvin ilmastoitu ja paineistettu, Jyrki sanoo
asiallisesti ja hyvin vakavana.
Palaan huoneeseeni.
- Mitä helvettiä!
Siivooja on kietaissut purkkikassin päälle ainakin kaksi paksua muovikassia ja
vetäissyt jokaisen tiukkaan solmuun. Kaivan savukkeen ja sytytän. Käteni haisevat,
tajuan äkkiä. Pesen kädet saippualla,….uudelleen,……ja uudelleen. Päätän, että
avaan minibaarin vasta lähtöpäivän aamuna.


--------------------------------------------------


- Gabi, viitsitkö viedä mun hapansilakat Helsinkiin? Sä oot laivalla täällä ja
pelkään, ettei niitä saa kuljettaa lentokoneessa painevaihtelun vuoksi. Ne
saattaa räjähtää.
- Joo, ilman muuta, ilman muuta, joo.

Gabi on toiminut teoreettisen filosofian professorina Helsingin yliopistossa
muutaman vuoden. On alkujaan Romaniasta, muutti naimisiin Helsinkiin. Gabi
suomalaistui hyvin nopeasti. Jonkin aikaa häntä vaivasi kaksi pelkoa:
tietokoneet ja suomalaiset naiset. Niistä hän pääsi hyvin nopeasti eroon,
jopa tarpeettomassa määrin, mietiskelen joskus kitkeränä. Mutta kolmas pelko jäi,
lentämisen pelko.

Lähtöpäivän aamuna vien hapansilakkakassin Gabille. Hän nakkaa nyssäkän
urheilukassiin vaatteidensa joukkoon. Gabi lupaa soittaa seuraavana päivänä,
kun on tullut Helsinkiin. Hyvästelemme.


--------------------------------------------------


Nostan käsimatkatavarani hihnalta ja käännyn odottamaan Jyrkiä ja Lauria.
Yht`äkkiä liukuhihna toppaa, hälytyssireeni ulvahtaa ja punaiset hälytysvalot
alkavat vilkkua. Samalla meidät ympäröi kymmenkunta miestä, luotiliivit päällä
ja maihinnousukengät jalassa. Kymmenkunta konetuliaseen piippua osoittaa meihin.
Kaikki pysähtyy. Vatsanpohjassa kouraisee ilkeästi.
- Liikumatta! Kädet ylös!
- Sinä kerrot, mitä tuolla on?
Kenttävirkailija osoittaa Jyrkiä.
- Muutama purkki surströmmingiä, Jyrki aloittaa pelokkaana. Me viedään ne…..
Kenttävirkailija tärisee kauttaaltaan ja raivostuu silmittömästi.
- Jumalauta, ettekö te nuijat tajua, ettei niitä saa kuljettaa lentokoneessa.
Ne saattavat räjähtää….Ja arvatkaapa nuijat millainen lasku….Koko koneen sisustus
ja puhdistus ja uusiminen. Ja matkustajien vaatteet…..Ja hälyytys. Fyi fittan,
ni finska kusipäät.
-Anteeksi, olemme pahoillamme. Olimme ajattelemattomia…Mutta saisimmeko lähettää
purkit postitse Helsinkiin, Lauri yrittää aloittaa.


--------------------------------------------------


Kello lähestyy puolta päivää lauantaina.
- Herra Surströmming, Gabi soittaa.
Kömmin puhelimeen.
- Terve Surströmming, Gabi täällä. Sun kalapurkit on nyt laitoksella jää-
kaapissa. No, ne haisee aika tukevasti. Sun olisi parasta hakea ne tänään
pois.
- Ai, kiitti paljon. Tuota….
Gabi keskeyttää minut tylynoloisesti.
- Kuule Mara. Kuuntele loppuun. Kaikki meni ihan hyvin laivaan asti,
paitsi että juna oli täysi ja oli eittäin kuuma….No, laivassa mulla oli ihan
kiva hytti yhden tanskalaisen kaverin kanssa. Menin laivaan ja heitin matka-
tavarat hytiin…. ja menin kaljalle. Illalla joskus yhdentoista aikaan päätin
mennä nukkumaan. Se kaveri oli hytissä. Mä tunsin heti sen kammottavan,
mädän kalan hajun. Eikä me ehditty oikeestaan edes esitellä, kun se kysyi:
- Onko sulla jotain kalaa mukana? ja jatkoi, Ne vuokraa respasta kylmä-
lokeron sulle, vie kala sinne. No, mä menin respaan ja ne sano:
- Ei me sulle mitään kylmälokeroa vuokrata. Saat ihan oman hytin. Saat
mennä sinne kaloinesi!
Gabi huokailee ja puuskuttaa kiihtyneenä korvaani.
- Ne pani mut jonnekin autokannen tasolle. Seinään oli maalattu ikkuna ja
laivan koneet jyskyttivät vieressä, siltä ainakin tuntui. Oli erittäin kuuma
ja
kalat haisi. En nukkunut lainkaan, yrjötti vain. Aamulla Helsingissä olin
rättiväsynyt. Ajattelin, että hitto sun surströmmingeistä on päästävä heti
eroon. Vein ne sitten laitoksen jääkaappiin.
Minua nauratti Gabin vuodatus. Yritän sanoa jotain, mutta Gabi keskeyt-
tää minut loukkaantuneena.
- No mä menin sitten kotiin ja Marita näki heti, että olen rättiväsynyt.
Se
käski muta nukkumaan….Kuulin, kun Marita ilemstyy makuuhuoneen
ovelle ja kysyy vihaisena, että missä helvetin bordellissa sitä on ryvetty,
kun matkatavarat haisee aivan kamalalle.
Lopetamme puhelun. Pukeudun ja lähden noutamaan kalapurkkeja.


--------------------------------------------------


Pari viikkoa on kulunut. Istun työhuoneessani hieman alakuloisena. Tunnen
haikeutta ja ikävää Oskarin hapansilakoiden perään. Ovelle koputetaan
ja lisurit Lauri ja Jyrki ilmestyvät huoneeseen.
- Vietettiin viime viikonloppuna yhden kaverin polttareita, Lauri aloittaa.
Oltiin kolmosen ratikassa matkalla Vanhan kuppilasta seuraavaan etappiin.
Ja jumalauta – yht`äkkiä pamahti. Kassi repesi ja hapansilakkamössö ja
liemet lensi komeasti pihalle. Valtaosan sai sulhaskanditaatti syliinsä ja me
muutkin osamme. Ja yhden töölöläisrouvan päälle ruiskahti kanssa vähän.
- No ei nyt ihan vähän, Jyrki korjaa. Tätä oli märkä kasvoista saapikkai-
siin.
- Me yritettiin puhumalla selvittää tilanne, mutta aikamoinen härdelli siitä
syntyi. Ja yht`äkkiä kuului hälytysajoneuvon ulvontaa ja samassa oli
konstat paikalla. Ja muutaman minuutin kuluttua tuli lääkäriambulanssi ja
palokunta.
- Meidät lyötiin maijaan, Jyrki jatkaa. Ne heitti koko revohkan Kisahallin
putkaan. Mutta me haistiin, eikä ne putkavahdit sitä kauan sietäneet. Niin
päästiin haisevine ryysyinemme ulos. Ja perästä kuului.
Joka jäpikälle tuli plitikka ja yhteisvastuullisesti lasku.

Martti Kuokkanen

Lisää hapansilakasta jäsensivuilla

 
 
| Etusivu | Kalaruokaaverkossa | Tiedotteet | Lampaat | Kanat | Kalat & Kalastus | Kalaruokaohjeet | Ruokaohjeet | Terveys | Juomat | 
2602160
 
Hovinsalon.fi, Ruusulankatu 11 A 9, 00260 Helsinki
Webbinen.net