Hovinsalon
Kalaruoan Ystävät Facebookissa
- -
 

Kirjaudu sisään:      

Liity tiedotteiden postituslistalle  

 
 
 • Chaine de Rôtisseurs   • Terveellinen suomalainen ruokavalio päihittää välimeren ruokavalion   • Suomalaisen ruoan puolesta   • Jari Tervon kolumni   • Maaseudun Tulevaisuus tutkimus   • Kettiömestari Eero Mäkelä   • Vuoden 2011 Hovimestari Jani Nurminen   

Me vain lypsämme lehmiä ja kannamme maitoa purkissa




Olen syönyt suurtalouskeittiön valmistamaa ruokaa lastentarhassa, kansakoulussa, peruskoulun ala- ja yläasteella, lukiossa, rakennuksien työmaaruokaloissa, yliopistossa, yhdessä koulutuskeskuksessa, baareissa, kuppiloissa, kesätapahtumissa, nakkikioskeilla, messuilla ja työpaikoilla.
Kun ihminen on käynyt läpi tämän monikymmenvuotisen ketjun, yksi asia on varma: hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miltä hyvä ruoka maistuu. Vain tämän kulinaristisen vankileirien saariston läpi käyneelle voidaan ruoan ainoana tähdellisenä ominaisuutena mainostaa, kuten Suomessa: meidän raaka-aineemme ovat puhtaita. Totta kai raaka-aineitten pitää olla puhtaita, mutta sehän on vasta lähtökohta. Puhtaista raaka-aineista pitäisi valmistaa maistuvaa ruokaa.
Kokemuksen perusteella pidän ruotsalaista, tanskalaista, virolaista, venäläistä, ranskalaista, italialaista, espanjalaista, kiinalaista, japanilaista, saksalaista, thaimaalaista, nepalilaista, turkkilaista, itävaltalaista, iranilaista, portugalilaista ja belgialaista keittiötä parempana kuin suomalaista. Mitä useammassa maassa olen vieraillut, sitä enemmän olen löytänyt parempia ja herkullisempia ruokamaita kuin Suomi. Norjassa en ehtinyt syödä, mutta minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö siellä osattaisi valmistaa aromikkaampaa ruokaa kuin täällä. Suomessa tunnetaan kaksi maustetta, suola ja pippuri. Jos pippurimylly on juuttunut, se korvataan laittamalla enemmän suolaa.
Myös ankarasti parjattu englantilainen ruoka on hyvää, jos se vain on kiinalaista. Suomalaisen ruoan surkeus valkeni minulle vasta, kun pääsin aikamiehenä matkustelemaan ulkomaille. Siellä valkosipuliin oli tutustuttu jo muutama tuhat vuotta ennen 1970-lukua ja sitä käytettiin myös muualla kuin pizzassa.
Pitkään saa etsiä ennen kuin löytää suomalainen ravintolan, joka tarjoilee haukea, muikkua, ahventa tai lahnaa, välkkyvien vesiemme viljaa.
Suomalaiset ovat tottuneet rutinoidusti valehtelemaan ulkomaalaisille maamme ruokataiteen peruspilareista. Ne ovat raikkaina humisevien metsiemme marjat ja sienet sekä kirkkaina välkkyvistä vesistämme pyydetyt kalat. Mustikasta puristetaan mehua tai se leivotaan piirakkaan. Muuta kulinaarista käyttöä ei tälle mainiolle marjalle ole keksitty. Puolukkaa käytetään vielä vastahakoisemmin. Se runnotaan sellaisenaan sokerin sekaan ja tarjotaan poronkäristyksen piristeenä.
Sieniä ei keskitason suomalaisessa ravintolassa saa koskaan, ellei sitten näitä viheliäisiä herkkusieniä. Milloin muistatte viimeksi nähneenne minkään ravintolan listalla esimerkiksi tattikeittoa tai tattimunakasta. Hetkinen... missäs se olikaan… aivan, venäläisessä ravintolassa. Tattia vähempiarvoisena pidettyä, mutta melkein yhtä hienoa suppilovahveroa ei käytetään ollenkaan.
Pitkään saa etsiä ennen kuin löytää suomalainen ravintolan, joka tarjoilee haukea, muikkua, ahventa tai lahnaa, välkkyvien vesiemme viljaa.
Vain Suomen kaltaisessa kulinarismin kehitysmaassa ainoa ruokasota nousee siitä, ettei pääministeri saa klaukkalalaisesta kaupasta haluamaansa puolimonopolisoitua maitoa. Kun sitä sinne jälleen saadaan, suurtalouskeittiöitten ruokkima kansa pitää sitä paitsi isänmaallisena tekona myös kulinaarisena triumfina. Tämä tässä on surullisinta. Suomalainen keittotaide korkeimmalla vuorenhuipullaan: osaamme lypsää lehmän ja kuljettaa sen maitoa purkissa.
Maintenon on runsaan neljäntuhannen asukkaan kaupunki tunnin junamatkan päässä Pariisista lounaaseen. Sen suurin ruokakauppa on Carrefour-markettiketjuun kuuluva piste. Sieltä saa kahtasataa laatua juustoa ja kolmeasataa merkkiä punaviiniä, kaiken muun ohella. Ihan totta. En liioittele tippaakaan. Joka päivä tarjolla on tuoreita ostereita ja kampasimpukoita ja mustekaloja. Ruoka maksaa vähemmän kuin Alepassa.
Ja se on aivan tavallinen ranskalainen kauppa aivan tavallisessa ranskalaisessa pikkukaupungissa.

Uusi Suomi, nettilehti 2010


 
 
| Etusivu | Kalaruokaverkko | Tiedotteet | Lampaat | Kanat | Kalat & Kalastus | Kalaruokaohjeet | Ruokaohjeet | Terveys | Juomat | 
2728861
 
Hovinsalon.fi, Ruusulankatu 11 A 9, 00260 Helsinki
Webbinen.net