Hovinsalon
Kalaruoan Ystävät Facebookissa
- -
 

Kirjaudu sisään:      

Liity tiedotteiden postituslistalle  

 
 
 • Matsutake   • Korvasieni   • Keltavahvero l. kantarelli   • Mustatorvisieni   • Suppilovahvero   • Lampaankääpä   • Voitatti   • Kangastatti   • Männynherkkutatti   • Herkkutatti   • Karvarousku   • Kangasrousku   • Kuusenleppärousku   • Koivuhapero   • Keltahapero   • Sillihapero 

Matsutake (vuoden sieni 2007)




MÄNTYTUOKSUVALMUSKA
(Matsu = mänty, take = sieni)

Tunnistaminen
Nuori matsutake on nuijamainen, vaalean nahan ruskea, mutta yleensä jo hieman tummemman ruskean kirjava. Aivan pienenä se voi jäädä karikkeen alle, kookkaampana, 10-15 cm korkeana tasapaksu jalka ulottuu syvälle maahan. Vielä lakin jo alkaessa avautua, sen yhdistää jalkaan vaalea, kuituinen suojus, joka lakin avautuessa repeilee. Täysikokoisen sienen lakki on suuri, halkaisijaltaan 10-20 cm, laakean kupera, hieman keskeltä koholla, mutta ei nipukallinen, ja reunoilta hieman sisään kiertynyt. Vanhoilla sienillä lakin reunat voivat kiertyä ylöspäin. Se on sileä tai matalasti suomuinen, vaalealla pohjalla (sienen maltoa) on tervan ruskeita, säikeisiä tai kuituisia kuvioita. Heltat ovat valkoiset, harvassa ja tasatyviset.


Jalka on tukeva, tasapaksu tai hieman tyveltä paksuuntunut, ulottuen yleensä syvälle karikkeeseen, mutta ei kuitenkaan juurehtiva, ja lujasti maassa kiinni. Suojuksesta on jalkaan jäänyt selvä rengas. Sen yläpuolella jalka on sileä ja tasaisen vaalea, alapuolella vaalealla pohjalla on epäselviä, katkeilevia, tervanruskeita vöitä.

Matsutake tuoksuu mausteisen makealta, ryytimäiseltä ja maku on mieto ja miellyttävä

Samankaltaisia lajeja

Kuusentuoksuvalmuska on matsutaken läheisin sukulaislaji. Se on pienempi ja hennompi, lakki alle 10 cm ja punertavan ruskea ja jalka on ohuempi ja vain heikosti maassa kiinni. Se kasvaa kuusen seuralaisena sammaleisissa metsissä.

Kaulusvalmuska on myös matsutakea hieman pienempi. Sen jalka on lyhyehkö ja tyveen päin kapeneva; lakki on punertava säikeinen. Tuoksu on tunkkaisen jauhomainen


Muilta valmuskalajeilta rengas puuttuu. Niiden lakit ovat samaan tapaan säikeisen kirjavia, mutta yleensä selvemmin punaisia tai keltaisia (kangasvalmuskat) tai harmahtavia (viiruvalmuskat); lakit voivat olla ruskean suomuisia, mutta suomut ovat pieniä ja selvästi koholla (pisama-, partavalmuska). Joidenkin herkkusienten (tapionherkkusieni) lakit voivat olla ruskeansäikeisiä ja jalassa on rengas, mutta niiden heltat ovat punertavia tai tumman ruskeita. Renkaallisten tai vyöjalkaisten seitikkien heltat ovat harmaat tai ruskeat ja lakit tasaväriset. Joidenkin ukonsienilajien ja akansienen lakin suomut ovat selvästi koholla ja ne ovat harmaan kirjavia.

Ekologia




Matsutake kasvaa Suomessa männyn seurassa, se muodostaa sen kanssa sienijuuren, mykorritsan. Siinä sienen rihmasto kietoutuu puun ohuiden juurenhaarojen ympärille ja tunkeutuu soluväleihin, ei kuitenkaan solujen sisään. Sieni saa puulta energiaa, yhteytystuotteita, sokereita, ja puu ravinteita. Matsutakea kannattaa siis etsiä vain männiköistä. Matsutake on myös hajottajasieni, sen rihmasto lahottaa kariketta, kuollutta eloperäistä ainesta metsän pohjalla energian lähteenä. Useimmat sienet ovat joko mykorritsasieniä tai hajottajia, mutta samantapainen kaksoisrooli on esimerkiksi korvasienellä

Matsutakea on löydetty sekä aivan vanhoista metsistä että suhteellisen nuoristakin. Suomesta tästä ei ole vielä varmaa tietoa. Joidenkin tutkijoiden mukaan matsutake viihtyisi parhaiten melko luonnontilaisissa metsissä, mutta useimmat kertovat ainakin itiöemiä löytyvän eniten jonkin verran kuluneista metsistä. Japanissa se kasvaa paikoilla joissa maanpinta on paikoin rikkoutunut, kuten polkujen varsilla, meillä sen sanotaan menestyvän porojen tallaamissa metsissä. Sientä löytääkseen ei siis tarvitse mennä kauas erämetsiin, vaan voinee pysyä polkujen varsilla.

Matsutakea kannattaa etsiä kuivista, hiekkapohjaisista männiköistä. Runsaimpana se kasvaa hiekkakankailla kuten jääkauden aikaisilla hiekkadeltoilla, muinaisilla jokisuistoilla sekä soraharjuilla, varmaankin myös moreenimailla. Parhaat paikat lienevät hyvin karuja kuivia kankaita, jäkälä- tai puolukkatyypin männiköitä, joissa on suhteellisen varttunut, 100-vuotias, harva puusto sekä paikoin kulunut, paljastunut maaperä. Jo hieman rehevämmät metsät, kuivat lehdot tai mustikkatyypin sammaleiset männiköt eivät liene yhtä hyviä matsutakepaikkoja. Ohutmultaisista kalliomänniköistä on sientä myös löydetty, vaikka niukemmin.

Matsutake kasvaa koko Suomessa, mutta on useimpina vuosina pohjoisessa runsassatoisempi. Itiöemiä muodostuu suhteellisen varhain: heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle, selvästi aikaisemmin kuin useimmilla muilla valmuskalajit. Sienisato vaihtelee suuresti vuosittain. Matsutaken kasvupaikat ovat monina vuosina liian kuivia itiöemien kehittymiselle. Pohjoisessa satoa saadaan tasaisemmin kuin etelässä.



 
 
| Etusivu | Kalaruokaaverkossa | Tiedotteet | Lampaat | Kanat | Kalat & Kalastus | Kalaruokaohjeet | Ruokaohjeet | Terveys | Juomat | 
2456091
 
Hovinsalon.fi, Ruusulankatu 11 A 9, 00260 Helsinki
Webbinen.net